1 6 1 2 2 0 0 8

Avaan luentokansioni kotona yleensä kahdesti vuodessa, molempien lukukausien lopussa. En ole joutunut lukemaan vielä yhtäkään vieraskielistä tenttikirjaa enkä muista tehneeni kotona läksyjä ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen. Olen oppinut kolme asiaa: kyseenalaistamaan kaiken, kirjoittamaan sivukaupalla täyttä roskaa miltä tahansa tieteenalalta ihan koska tahansa sekä käsitteet ”representaatio”, ”semiotiikka” ja ”sukupuoli”. Pidän yliopistoinstituutiota maailman typerimpänä ja ehdottomasti siisteimpänä järjestelmänä.

Avaan luentokansioni joskus lokakuussa ja aion tehdä kokonaisen viikonlopun töitä. En aio syödä, nukkua enkä puhua, ainoastaan kirjoittaa, lukea ja oppia. Tänään on joulukuun kuudestoista ja aina vaan se viikonloppu. Olen huomaamattani ryhtynyt opiskelemaan. Opiskelen enemmän, teen töitä enemmän, nautin aikaisempaa enemmän ajasta joka tulee sen jälkeen.

Pelkään ensin, että näinkö se alkaa, toisen hengittäminen ärsyttää ja se rapina, joka kuuluu kun se miettiessään rapsuttaa poskeaan, rankaisen sitä siitä, että se on. Tuntuu, että tarvitsen tilaa niin, että ostan oman valtion. Nautin pelottavan paljon omasta valtiostani, nautin marttyyriuden tunteesta, se on ainut oppimani toimintamalli. Sitten joku torstai joku liikahtaa, elokuvassa onni läikähtää (TJEU: Un conte de Noël) ja tekee mieli viedä se kädestä pitäen ulos ja pussata lujaa, tehdä sen kanssa lapsi.

Kirjailija ei varmasti jaksa enää yhtään enempää vauvapuheita. Sen ja muun maailman mielestä ei ole oikea aika. Kodissa, johon syntyy lapsi, ei voi olla tunkkaista tekonahkasohvaa 60-luvulta, äitiä jolla on päiviä, ettei se puhu ollenkaan eikä isää, joka hukkaa elokuvateattereihin kolmet lapaset talvessa, miksei lastakin. Ei saa olla julisteita seinällä, legonvärisiä huonekaluja, rumia muovimattolattioita, opiskelut kesken, epävarma taloustilanne ja vääristynyt vuorokausirytmi. Pitää olla auto, perinteiset sukupuoliroolit ja varaa ostaa kalliit rattaat.

Minä olen sitten se äiti, jota te katsotte kaupassa pitkään.

P.S. Osta oma Barbro!

NYT: Uudenvuodenlupaukset ja tomaattikeitto:

3 tölkkiä säilyketomaatteja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 dl ruokakermaa
vettä
oliiviöljyä
pestoa
suolaa
mustapippuria
hunajaa
krutonkeja

Kuullota sipulit öljyssä. Lisää tomaatit ja tilkka vettä. Kiehauta ja anna sitten hautua kannen alla miedolla lämmöllä 20-45 minuuttia. Soseuta sauvasekoittimella ja mausta. Syö kera krutonkien.