2 4 1 1 2 0 0 8

Pohjanmaalla veljenpoika on kasvanut neljän kuukauden vanhaksi. Se hymyilee, kun sitä heittää kattoa kohti, se on ainut tapa, jolla täti osaa hauskuuttaa. Menen lukkoon tarkkailtaessa, leikit on vaivaantuneita, ja puhun nelikuukautiselle asiallisesti kuin postimyynnin asiakaspalvelijalle. Vasta kun päästään vaipanvaihtoon kaksistaan, kokeilen poskea ja pussaan.

En enää ihmettele, etteikö elämä tuntuisi jälkeenpäin merkityksettömältä, kunnes synnyttää lapsen.

Me kirjailijan kanssa sahataan ja hiotaan cd-hyllyjä. Olen meistä se mies, olen tottunut pohjalaiseen otteeseen ja rujoon meininkiin, nyt ei ehditä sievistellä. Kirjailija ei ota mitään tosissaan. Kun pitäisi naulata, se hakee kameran ja jää kuvaamaan. Kun pitäisi tehdä eväsleipiä ja lähteä, se keksii alkaa soittamaan munaleikkurilla. Yöllä se ei nuku, se heräilee. Sen kanssa asiat ei etene - kun pitäisi pukea kengät, se jää tuijottamaan jalkojaan, kun pitäisi laittaa ruokaa, se jää syömään karkkia. Olen päällepäsmäri ja kaikkitietävä. Me kasataan auto täyteen puuta, haitareita ja sauvakävelysauvoja, haalitaan tavaraa kun kukaan ei ole näkemässä, viiden vuoden päästä äiti löytää tyhjän varaston. Me löydetään kaiken romun alta maailman upein kirjoituspöytä ja kaapista mummun hienostelukahvikuppeja.

Olen tällä välin saanut unelmahomman, tienaan vähän, mutta mukavalla tavalla. Olen projektiassistentti, kuuntelen tuntimitalla nauhoja, jotka on äänitetty kokoushuoneissa, tutkimuslaboratorioissa, ravintoloiden takahuoneissa. Kuvittelen äänen perusteella ihmisiä, isomahaisia, nuoria, tylsiä, tylyjä, huonoryhtisiä. Litteroin puhetta isojen pomojen liikevaihdoista, jugurttien eroista ja kunniaväkivallasta. Aloitan työt, kun vastapäisen toimistorakennuksen ikkunoissa palaa jo valot. Seuraan, missä ikkunoissa jäädään usein ylitöihin, ne sieltä katsoo, että taas se on ollut koko päivän kotona, siellä se istuu luurit päässä ja yövaatteet päällä.

Olen tällä välin innostunut naistutkimuksesta ja mediakasvatuksesta, kaikesta hyvästä. Mitä enemmän opin, sitä enemmän vastustan, kritisoin ja saarnaan. Minusta tulee äiti, joka kieltää Disneyn piirretyt, Simpsonit, barbit ja vaaleanpunaiset vaatteet, leikkiaseet, naudanlihan ja kertakäyttövaipat – epätasa-arvon, sukupuolen väkisin tekemisen, aivopesemisen, epäeettisyyden, väkivallan, materialismin, heteronormatiivisuuden.

Olen aivosähkökäyrämittauksissa ruma elektrodipipo päässä ja tuijotan jalkojani, niissä on rumat talvikengät. Kävelen vähän myöhemmin kaupungilla johtavat geelit päässä ja tuntuu että kahluusaappaat jalassa, haluan kotiin itkemään. Seuraavana päivänä suunta muuttuu, leikkaan uuden tukan, parhaan ikinä ja kuulen parturissa Duffyn biisin. Pelataan porukalla valepaskahousua ja kuokitaan tupareissa.

nyt tykkään
riisipuurosta
froteepaidoista
kauralastuista
turkulaisista puutaloista
chevre-hampurilaisista (TJEU: Amarillo)
hienoista ruusuposliinikupeista
naistutkimuksesta
Duffyn Stepping Stonesta
veljenpojasta!
sauvakävelystä!

P.S.
kauralastut
75 g voita
1 dl sokeria
2 dl kaurahiutaleita

Sulata voi, sekoita mukaan sokeri ja kaurahiutaleet. Nostele pieniä lusikallisia leivinpaperille tai tee barbrot ja paista yhtä kokonaista rasvalättyä 200 asteessa noin 10 minuutin ajan.