30082008
Sori anteeksi.
Olen ensimmäistä kertaa avovaimo. Siihen on jotenkin sillä tavalla vaikea suhtautua, että puhun typerästi ja käyttäydyn rouvamaisesti, vaikka oikeasti toivoisin, että kaikki pysyisi entisellään ja tuntuisi yhtä upealta kuin alkuaikoina. Haluaisin kovasti olla toisen silmissä joskus yhä yhtä upea kuin alkuaikoina. J:n runokirja on jo kaupoissa, se kiertää monessa paikassa lukemassa niitä ääneen. Ne on omistettu entiselle tyttöystävälle, mutta en juuri ole mustasukkainen.
Meillä on tilaa niin pirusti, että välillä hukataan toisemme. Rakastan jokaista 79 neliötä.
Laatikoita on vielä purkamatta, mutta tuntuu silti, että tästä saattaa hyvin tulla rakkain koti koskaan.
Olohuoneessa on isän sohva jostain 70-luvulta, ehkä paras ikinä, nojatuolit J:n lapsuudenmökiltä, keittiön tuolit, kirjoituspöytä, kirjahylly, kaappi ja sängynpääty on omin käsin laitettu tai tehty, eteisen räsymatto ja makuuhuoneen lamppu äidiltä, sellaisia mitä muistan kotoa kymmenen vuoden takaa. Eniten rakastan kellarin mankelia, isoa ruokakauppaa ja naapureita, E asuu viereisessä rapussa ja voidaan huutaa parvekkeilta toisillemme. On ollut monessa kohtaa tuuria ja onnea, kaikki on paremmin kuin uskoisi.
Tiedän taas mitä haluan isona tehdä, muut nauraa, vaikka olen ehkä tosissani.
On pitänyt opetella tähän uuteen oloon, määritellä itsensä osin uudestaan. Olen toista kuukautta jonkinlaisella sairaslomalla, mutta ei tunnu sairaalta tai sitten olen ollut sairas jo pitkään. En osaa määritellä itseäni sairaaksi. Olen tehnyt suuren sosiaalisen itsemurhan ja juttuja, joita sietäisi hävetä, joista on vaikea puhua. Olen opetellut valehtelemaankin. On ollut vaikea suhtautua tähän toimettomuuteen, irtisanomiseen ja työttömyyteen. Muiden on ollut vaikea suhtautua tähän. Kesässä on jaksoja, joita en muista, olinko se minä. On ollut vaikea nukkua, puhua, syödä, jaksaa, saati kirjoittaa.
Olen viettänyt pitkiä aikoja Pohjanmaalla ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun kolme vuotta sitten muutin pois. Siellä on sirkkeli ja puuta ja tilaa tehdä, veljenpoika ja öitä, jolloin pihassa istuu jänis. Olen ollut äidin kanssa niin paljon, että puheet on muuttuneet arjeksi. Puhun taas murteella. Olen maalannut leikkimökin, keittiön seinän ja palan ulkorakennusta, poiminut vadelmia, etsinyt lakkoja, metsän tuoksu on tuntunut taas hyvältä. Olen istunut saunan jälkeen ulkona, voiko mikään näyttää kauniimmalta. Siellä jumalan selän takana halvin terapia.
taas | ees